Tunnustaudun edeltäkäsin melko täysin käsityötaidottomaksi.

Olen toki joskus aikoinani saanut ihme vimmoja tehdä kaikenlaista, ala-asteella muodikkaat paikatut shortsit joihin tein ensin reikiä, sillä eihän ehjää kannata korjata. Kuudennella luokalla aloin neuloa villapaitaa, taisin saada aikaiseksi etu- tai takakappaleellisen erittäin löysää neulosta.

Yläasteella tein pakolliset, mutta palautin nekin yleensä myöhässä. Hämärästi muistan neuloneeni ensimmäiselle tai toiselle sisaren lapselle tumput, se taisikin jäädä viimeiseksi neulomuksekseni.

Lukiossa vaihdoin neulomisen virkkaamiseen ja virkkasin itselleni puuvillatakin, joka kasaamisen jälkeen ei istunut ollenkaan. Tämä taisi muuten olla pisimmälle viety projektini.

Omilleni muutettuani iski eteen ongelma, housujen lyhennys .Onneksi meillä on vahvat teipit sekä aivan loistava keksintö, kuumaliimapistooli! Paperiteippi toimii huonosti sillä siinä tahtoo pito loppua. Hätätilassa hakaneulat ja pienet ompeleet toimivat, mutta vain äärimmäisessä hädässä.

Ajankulku tekee ihmeitä. Parikymmentä vuotta koulun käsityötunteja myöhemmin, tarkemmin syksyllä 2012,  sain aivan käsittämättömän idean. Minun täytyy neuloa lapsilleni kaulurit! Olin varma, että jokainen kunnon äiti neuloo lapsilleen ja neulominen tietenkin tekisi minusta paremman äidin. Tästä alkoi sitten tarina joka johti blogin synnyttämiseen.

Luvassa on tarinoita ei niin onnistuneista yritelmistä, virheistä joista osa jää töihin ja osan saan korjattua, tavalla tai toisella. Kerron myös mielestäni loistavista innovaatioista kodin järjestyksen, sisustuksen, leivonnan ja muun vastaan tulevan saralla.