Syksyllä 2012 sain kummallisen ajatuksen, jopa pakkomielteenomaisen, että lapsilta puuttuu kaulurit ja minunhan ne on itse neulottava ja vieläpä pyöröpuikoilla, joita en koskaan ollut käyttänyt. En kyseenalaistanut päätöstäni edes käsityötaidottomuuteni tuntien, vaan oletin vanhan uskomuksen mukaisesti että kyllä se työ tekijäänsä opettaa.

En tiedä miten entisaikaan näistä tilanteista on selvitty, ehkäpä kylä, vanhemmat, sukulaiset ja tuttavat ovat olleet apuna mutta nyt tämän kaiken korvaa internet. Onneksi sieltää löytyy kaikki rautalankamallista väännettynä, sillä silmukan luominenkin oli unohtunut.

Ostin langan, lainasin anopilta puikot ja aloin hommiin. Loin silmukoita, purin, loin silmukoita, purin, lisäsin puuttuvia, neuloin yhteen liikoja.. En ymmärrä miten niin helppo matemaattinen toimitus kuin yhteenlasku oli niin vaikeaa, kun kyseessä oli silmukoiden määrän laskeminen. Jostain syystä niitä ei koskaan ollut oikeaa määrää.

Kun vihdoin sain oikean määrän silmukoita puikoille, tuntuivat pyöröpuikot kovin hankalilta ja alun räpiköinnin jälkeen päädyin käyttämään sukkapuikkoja. Ne taipuivat jotenkin helpommin tähän työhön.

Ohjeen piti olla mahdollisimman helppo, sellaisen löysinkin Ullanneule-sivustolta. Mainittakoon tässä kohtaa että mitään mallineuleita neuletiheyden selvittämiseksihän minä en neulo, vaan alan suoraan hommiin ja katson mitä tuleman pitää. Lisäksi purkaminen ei kuulu tapoihin vaan vanhaan kunnon marttatyyliin niin kuin teen sen, niin käytän sitä (tai siis neuleen saaja käyttää).

Yllätyksekseni sain ensimmäisen kaulurin valmiiksi ja onnittelin itseäni, sillä tuotos pysyi kasassa, siinä oli vain yksi omituinen silmukanhäviämisen aiheuttama reikä ja se jopa näytti hieman siltä miltä pitikin! Tästä innostuneena aloitin heti perään toisen, lapsiakin kun on kaksi. Kokoeroa näillä kahdella ei kauheasti ole, tuolloin 2 v 4 kk vanha lapsi sai Ullanneuleen ohjeen mukaan viisivuotiaan kokoisen kaulurin ja viisivuotias suuremman. Mutta hyvin ovat toimineet :)

Tässä nuoremman kauluri. Langat roikkuvat vielä päättelemättä ja roikkuivatkin jonkun viikon.

Kuvalaatu on jälkimmäisessä surkea kännykästä johtuen. Ehkäpä petraan tässä kuvaamispuolessakin vielä ajan kuluessa. Näillä mennään kuitenkin toistaiseksi.