Kaulurikokemuksista vahvistuneena tunsin itseni jo varsin käsintekijäksi. Päätin seuraavaksi neuloa miehelleni kaulaliinan isänpäivälahjaksi. Haastavaksi työn teki sen piilottelu, salaisuuksien pitäminen ei ole ihan ykkösvahvuuteni. En voinut kertoa mihin olin päivällä aikaani käyttänyt ja esitin neulovani jotain aivan muuta. Mutta selän käätyessä kaivoin kaulaliinaprojektin esiin ja jatkoin puikot sauhuten.

Etsin pitkään sopivaa (=helppoa ja mukavannäköistä) ohjetta. Päädyin tunturineuleeseen joka vaikutti mukavan yksinkertaiselta mutta kuitenkin perusneuletta vaihtelevamman näköiseltä. Ohje löytyi täältä. Langaksi valikoitui Novitan Kelo, puikon paksuus ohjeessa kasi, käytännössä en tiedä mutta paksut olivat. Tämän sain tehtyä pyöröpuikoilla. Työ oli helppoa neulottavaa ja edistyi yllättävän vauhdikkaasti. Kolmisen metriä liinaa tuli mutta isolle miehelle pitääkin olla pitkä liina :) Lankaa upposi kolme kerää.

DSC_0337-normal.jpg

Väri on luonnossa hieman harmaampi. Paksu lanka ja suuret puikot tekivät lopputuloksesta ihanan tasaisen. Aloin hieman jo ymmärtää, mikä merkitys näillä kahdella ja niiden välisellä suhteella oikein onkaan.