Menipä aikaa seuraavaan postaukseen vaikka sukat on jo neulottu aikoja sitten. Unohdin ottaa niistä kuvat, joten tämä kirjoitus odotti visiittiä vanhempieni luokse.

Kun olin saanut yksinkertaiset kaulurit ja kaulaliinan tehtyä, alkoi ahneuteni kasvaa. Kyllähän sitä nyt pitäisi villasukatkin yrittää neuloa! Itseasiassa ajatus lähti joulusta ja itsetehtyjen lahjojen ihanuudesta. Saajan mielestä minun itsetekemieni lahjojen saamista on tuskin voinut kovin ihanaksi luonnehtia, mutta sinnikkäästi olen tätä perinnettä yrittänyt vaalia jo useampana vuotena:)

Päätin siis neuloa sukat isäpuolelleni, jolle on vaikea muutenkin keksiä lahjoja.

Varsiosa oli helppo, kunhan ensin löysin summittaisen silmukkamäärän. Se muistaakseni löytyi jostain yleispätevästä Novitan ohjeesta. Kantapään arvasin olevan haastava, mutta koska sain neuvoja kädestä pitäen, tuntui se varsin helpolta. Tämän metodin huono puoli oli se, että yksinjäätyäni toista kantapäätä vääntäessä kohtasin massiiviset ongelmat, sillä minulla ei ollut hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Syntyihän se sieltä hitaasti ohjetta tavaten ja saatuja neuvoja muistellen. Kertaalleen ihmettelin työn jälkeä ja pian tajusin neulovani väärään suuntaan, oikeista silmukoista tuli yllättäen nurjia. Onneksi puusilmäkin sentään erottaa nämä toisistaan.

Lahjan saajalle tärkeä veneilyharrastus toi sukkien aiheeksi ankkurit. Eihän sitä nyt ihan perussukkiin voinut tyytyä ;) Ankkurin ohjeen löysin täältä. Päätin neuloa ankkurin mallin mukaan nurjalla neuleella, koska se näytti mielestäni kauniilta. Siitä seurasi taas liuta ongelmia, en ollut koskaan ennen neulonut kuviota joten langan juoksuttaminen mukana oli vierasta. Koska neuloin valkoisella vain kuviot eikä lankaa käytetty missään muussa sukan kohdassa, tuli kuvion alkulaitaan reikiä, liian tiukkoja silmukoita tai sitten ankkuri tuntui toisinaan kulkevan oudosti sinisen perusneuleen päällä. Mutta koska purkaminen ei kuulu tyyliin niin tämä sai kelvata.

Ensimmäisen sukan tekeminen olikin helppoa. Vaikeaa oli saada toinen samankokoiseksi ja ankkurikuvio samalle kohdalle ja samankokoiseksi. En todellakaan onnistunut jälkimmäisessä. Lisäksi pelkäsin että sukista tuli liian reilut, sillä 45 kengännumeroinen aviomieheni sanoi koesovituksen jälkeen, että sukat olivat hänellekin reilut. Tässä kohtaa oli jo pakko hieman alistua ja purkaa hengentuotosta muutaman kerroksen verran. Se olikin hidasta, sillä ainoa keino on purkaa puikko ja silmukka kerrallaan, sillä en osaa poimia silmukoita takaisin. Tai osaan, mutta yleensä aina muutama lähtee omille teilleen ja niiden poimiminen onkin sitten haastavaa.

Ihmeekseni sukat valmistuivat enkä ollut vieläkään täysin tympääntynyt neulomiseen. Ja pääasia lienee se, että saaja tykkäsi sukista ja niille on ollut käyttöä.

IMGP1564-normal.jpg

 

IMGP1566-normal.jpg

IMGP1568-normal.jpg

Lanka taisi olla seiskaveikkaa ja puikot n. 4. Jotta työ olisi soljunut mukavammin, olisi ollut hyvä valita ohuemmat puikot. Mutta nämä olivat sillä hetkellä ainoat saatavilla olevat joten niillä mentiin. Neule oli paikoin todella tiukkaa ja kädet kramppasivat. Niin ja aikaa sukkiin meni varmaan pari viikkoa.